Korttiteoria – Me tehtiin se!

Sallinet, että pohjustan lyhyttä julkaisuani tajunnanvirralla. Tekstillä oli alunperin tarkoitus kiittää niitä upeita ihmisiä, joiden kanssa tein töitä tämän projektin kohdalla ja joista jokainen antoi pienen palan itsestään, että filmi saatiin paketoitua lopulliseen muotoonsa. Jos jaaritteluni pitkästyttävät, hyppää suoraan julkaisun loppuosaan!

—–

Liikkuvaa kuvaa tuotetaan ja julkaistaan maailmassa jo siinä määrin, että internetin ja sosiaalisen median palveluiden kohinasta erottautuminen on hyvin haastavaa. Ihmisten vapaa-ajasta ja huomiosta kilpailee yritysten lisäksi myös tavalliset ihmiset julakaisemalla kuvia ja videoita enätystahtia vuorovaikutusalustoja hyödyntäen.

Lisäksi Facebook on muuttanut algoritmejaan suuntaan, jossa yritysten on entistäkin haastavampaa herättää huomiota ”ilmaiseksi” eli ns. orgaanisesti ilman mainosrahaa tai ilmaisia ämpäreitä. Ihmisten välinen vuorovaikutus lienee priorisoinnin kautta Facebookille tärkeääkin, sillä ilman ajatuksiaan avaavia ja aktiivisesti kuvin ja videoin viestiviä ihmisiä, käyttäjiä, heillä ei ole dataa jalostettavaksi tai myytäväksi mainostaja-asiakkailleen, yrityksille. Ilman relevanttia sisältöä ihmisetkin jättävät palvelun tai siirtyvät seuraavaan. Pöly Cambridge Analytican generoiman mainokriisin ympäriltä laskeutuu ajallaan ja ihmiset unohtavat. Tai sitten heitä ei vain kiinnosta. Toivon olevani väärässä.

Brändien ja yritysten näkökulmasta vielä haastavampaa on kertoa lähtökohtaisesti epäseksikäs tai ’vähemmän mielenkiintoinen’ asia tavalla, joka herättää tunteita tai jopa keskustelua.

Huumori on myös äärimmäisen vaikea laji, jota yritykset harvemmin uskaltavat hyödyntää.

Huumorin käyttö on tokikin aina riski. Toisaalta, oma bisnes nähdään pääsääntöisesti turhan usein ”vakavana” asiana ja hymy pyllyyn imaistuna saadaan aikaiseksi tasaista harmaata pötköä – suoritus. Pilke silmäkulmassa vapauttaa kummasti.

Tuntemattomilla vesillä

S-Pankin Korttiteoria-filmiä julkaistessa ja jo sen kirjoitus- tai suunnitteluvaiheessa joutui useita kertoja pohtimaan, voiko tämän todella tehdä ja voiko sen tosiaan julkaista?

Onko tämä filmi edes hauska? Vaikka se olisi minun mielestä hauska, ei se ole sitä kaikkien mielestä samalla tavalla tai samoista syistä. Onko se hauska siitäkin huolimatta, että matkan varrella on myös tehty kompromisseja sisällön suhteen kuten missä tahansa tuotannossa.

themartti_Korttiteoria_001

Tulkitsijoita on yhtä paljon kuin on varsinaisen filmillä katsojia ja tunteiden tulkkeja, ihmisiä.

Korttiteoria-filmi olisi saattanut jäänyt tekemättä, jos olisi kuunnellut kaikkia asiaa vastaan taistelevia, oman pään sisällä syntyneitä  kysymyksiä. Toistaiseksi, palautteen perusteella ennalta arvioimani mahdolliset epävarmuustekijät olivat täysin aiheettomia. Rohkeus näytti kantavan hedelmää ainakin tällä kertaa. Tätä kannatti siis ainakin kokeilla.

Sinä taidat olla paras arvioimaan, onko tämä hauska. Katso ja päätä itse. Itse olen hyvinkin puolueellinen.

—–

Jengi, me tehtiin se!

Haluan sydämeni pohjasta kiittää

Maarit Häkkistä, joka projektin alkumetreillä yhdistit erinomaiset ihmiset ydintiimiin,
–tuottaja Salla Pietiläistä, joka piti kokonaisuuden eheänä ja huolta siitä, ettei tämä tuotanto lähtenyt täysin lapasesta,
–tuotantopäällikkö Kiira Tiaista, joka aikataulutti, jousti ja sai asiat tapahtumaan yllättävissäkin tilanteissa,
–ohjaaja&kuvaaja Jaakko Slottea, jonka näkemyksellään visualisoi maailmamme annetuilla rakennuspalikoilla millin tarkkuudella,
–valotaiteilija Severi Lainetta, joka valaisi pimeän taipaleemme kriittisimmät hetket
–lavastaja&puvustaja Maria Hulkkosta, joka taikoi mahdottomasta miljööstä mahdollisen ja sai päähenkilömme loistamaan pienimmätkin yksityiskohdat huomioiden,
–leikkaaja Jori Asikaista, jonka sakset leikkasivat filmistä juuri oikeat palat oikeaan järjestykseen ja maustoivat lopputuloksen,
–voiceover-näyttelijä Rauno Ahosta, joka heittäytyi pimeässä äänityskopissa yrittäen samalla ymmärtää outoja ohjeitamme,
–voiceover-nauhoittaja Esa Suomaata, joka tulkitsi ja suomensi ohjeitamme pimeään äänityskoppiin Raunolle,
–äänityöstä vastaavaa Karo Bromania, joka taiteili tunnelmaan sopivan äänimaiseman kuvaan kuin kuvaan – puhallettavaa flamingoa myöten,
–näyttelijä Petri Teivosta, joka matkustit pitkän matkan raiteilla ja puhalsit Seppo (nimi muutettu) -hahmoon lämpimän ja uskottavan sielun,
kollegoitani ja esimiehiäni, jotka tukivat minua epävarmoinakin hetkinä sekä työnantajaani S-Pankkia, joka uskalsi sallia tämän kaiken tapahtuvan sekä filmin julkaistavan

sekä vanhempiani ja puolisoani, joiden hyvästä sekä huonosta huumorintajusta minulle on tarttunut edes hitunen ja jonka avulla tämä tarinan ideoiminen ja kirjoittaminen oli mahdollista.

Arvostan teidän jokaisen panosta suunnattoman paljon.

Kiitos!

—-

Kirjoittaja on erikoistunut vuorovaikutuksen sekä sisältöjen maailmaan ja vaikuttaa nykyään markkinoinnin ja viestinnän tehtävissä finanssialalla. Martti Lindholm kirjoittaa blogissaan ilmiöistä, mittaamisesta, sosiaalisen median palveluista, sekä muistelee niiden integroimisesta osaksi televisiosisältöjä. Se oli nimittäin mukavaa aikaa se.

TWITTER @theMartti || LINKEDIN theMartti || INSTAGRAM @theMartti
WEB themartti.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s