Televisio-ohjelmat internetin foliohattujen hampaissa

Sain yllättävän puhelun Juuso Määttäseltä, Helsingin Sanomien Nyt-liitteen toimittajalta, joka halusi pohjustaa artikkeliaan -twiiteistä ja keskustella erityisesti väitetyistä feikkitileistä. Olin suuresti huvittunut puhelun aiheesta ja samaan aikaan myös kiitollinen, että pääsin jälleen kerran puhumaan lempilapsesta, jota olin aikoinaan rakentamassa: Sosiaalinen televisio.

Artikkeli julkaistiin perjantaina 16.3.2018.
>> Suosittelen lukemaan sen alusta loppuun ennen kuin jatkat tämän kirjoituksen lukemista eteenpäin.

Tämä feikkitilien luomiseen liittyvä teema on ollut pinnalla jo vuodesta 2012 alkaen. Syytösten kohteena oli usein Finnpanelin TV-mittaritutkimuksen perusteella merkittävästi katsojia ja sitä myötä myös some-keskusteluja generoiva ohjelmasisältö – usein suorat tv-lähetykset.

Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin ja mietitään hetki, mistä tässä saattaisi olla kyse.

Sosiaalisen television ensimmäinen aalto

Keväällä 2012 MTV pilotoi uutta sosiaalisen television konseptia jääkiekon MM-kisojen suorien lähetysten yhteydessä. Katsojien kommentteja kerättiin useista eri lähteistä ja relevantti sisältö sulautettiin yhdeksi yhteiseksi viestivirraksi, jota julkaistiin reaaliajassa suoran lähetyksen ruutugrafiikoissa. Mukana olivat tekstiviestit, Twitterin twiitit, Facebook-kommentit, Katsomo-palvelun keskustelu sekä kisalähetyksiä varten kehitetyn älypuhelinsovelluksessa käyty keskustelu.

Myönteisten tulosten myötä samoja toiminnallisuuksia lähdettiin syksyllä 2012 hyödyntämään myös Subin Big Brother -realityssa, jota Nyt-liite tituleerasi myöhemmin arvonimellä ”Suomen sosiaalisen median tv-kuningas”.

Syksyllä 2012 myös MTV Uutisten toteuttamat kuntavaalilähetykset saivat sosiaalisen tekstiviestien ohella sosiaalisen median palveluiden vuorovaikutuksesta aivan uutta pontta. Näitä hyödynnettiin lukuisissa MTV Uutisten toteutuksissa sekä vuosittain myös SuomiAreena-lähetyksissä.

Tarkempi selonteko löytyy tämän blogin useista teksteistä sekä MTV:n Spotti-blogista.

Tammikuussa 2013 vastaava toteutus tehtiin ensimmäisen kerran myös Putoukseen.
Tiimissä oli tuolla hetkellä yksi henkilö toteuttamassa Putouksen some-kokonaisuutta: minä.

Screen Shot 2018-03-17 at 13.56.15.png

Myöhemmin vuoden 2013 varrella tiimiin saatiin vahvistuksia ja matkan varrella myöhemmin myös Enbuske & Linnanahde Crew, Posse, Idols, KidSing, Tähdet Tähdet, Tanssii tähtien kanssa, Kingi, 45 minuuttia, Huomenta Suomi ja monet muut ohjelmanimikkeet saivat oman palansa sosiaalisesta television konseptista.

Kaupallisen tv-kanavan sosiaalisen median tuottajalla riitti töitä

Suorissa lähetyksissä ohjelmien juontajat ja toimittajat kannustivat yleisöä osallistumaan twiitaten tai kommentoiden Facebookissa.

IMG_2242He eivät olisi näin toimineet ellei joku olisi ensin suunnitellut vuorovaikutusta osaksi lähetyksiä ja aktiivisesti lobannut ajatusta sosiaalisen television konseptista sisäisesti MTV:llä – aikana, jolloin television prime time -ohjelmien vuorovaikutus rajoittui siihen, että studio-ohjaajana lukuisissa ohjelmissa toiminut Pasi ’Parska’ Saharinen kävi dialogia paikalle houkutellun studioyleisön kanssa ja kertoi samalla illan kulusta.

Poikkeuksen teki Sub-kanavan Big Brother, jonka arkisin esitettäviin Big brother Extra -lähetyksiin katsojat olivat voineet osallistua tekstiviesteillä jo vuosien ajan.

Vielä vuonna 2012 sosiaalista mediaa pidettiin nuorison kotkotuksena.

Jotta tämä aihe oltaisiin otettu vakavasti, piti asiasta palaveerata loputtomasti ja vakuutella, että tämä voisi olla ”se seuraava juttu” lineaarisen television viemiseksi vahvemmin internetin aikakaudelle. Suuret kiitokset MTV Sisältöjen silloiselle esimiehelle Matti Pauniolle sekä MTV:n silloiselle ohjelmajohtaja Jorma Sairaselle, jotka soivat vuorovaikutukselle ja sosiaaliselle televisiolle mahdollisuuden, kun puhumme MTV:n viihdeohjelmista. Uutis- ja ajankohtaisohjelmien kohdalla haluan kiittää mahdollisuudesta vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttilaa, toimituspäällikkö Anu Kuistialaa sekä politiikan- ja taloustoimituksen päällikköä Timo Haapalaa.

Ilman laadukasta sisällöntuotantoa mainituissa some-palveluissa twiittigrafiikalla kuorrutettu tv-lähetys olisi ollut vain paperia – yksisuuntaista tiedottamista.

Sosiaalinen televisio oli enemmän. Halusimme luoda digitaalisen leirinuotion suorien lähetysten yhteyteen ja perustimmekin ohjelmille virallisia tilejä tarvittaviin palveluihin *(Facebook, Twitter ja Instagram, myöhemmin myös YouTube sekä Snapchat). Facebook ja Twitter varmistivat lähes kaikki tilimme ja saimme tästä osoitukseksi sinisen ’verified account tai verified page’ -merkinnän.

Panostimme ennen kaikkea lähetyspäivinä ja -iltoina reaaliaikaiseen, hetki hetkeltä elävään sisällöntuotantoon, jonka avulla päästiin välittämään niitä tunnelmia, joita televisiossa ei nähty. Tämän lisäksi keskustelua pidettiin yllä julkaisuja toteutettiin ympäri viikon.

Tekeminen nojasi aitoon vuorovaikutukseen katsojien kanssa. Näillä toimenpiteillä me emme keränneet tykkääjiä tai seuraajia vaan osallistimme tv-yleisöä, kävimme keskusteluja ja rakensimme systemaattisesti yhteisöjä eri ohjelmien ympärille. Halusimme antaa katsojille mahdollisuuden osallistua, vaikuttaa ja myötäelää lähetykset kanssamme ja toistensa kanssa – yksin yhdessä – kukin omilla tahoillaan.

Aktivoinnit ja kehoiteet suorissa lähetyksissä

Some-tiimi kehitti myös osallistavia elementtejä varsinaiseen ohjelmasisältöön, jotka näyttäytyivät yksinkertaisimmillaan TV-katsojille osoitettuna kehoituksella keskustella lähetyksen aikana Twitterissä tai Facebookissa. Ruutugrafiikoissa nostettiin esiin ohjelman virallinen hashtag, aihetunniste, se #-merkillä varustettu asia.

Ohjelman juontaja tai toimittaja otti kehoitteet esille myös juonnoissaan lähetyksen alkaessa ja tarvittaessa hän muistutti asiasta esimerkiksi mainoskatkoille mentäessä.
Ja ihmiset twiittasivat. 

TV-katsojat saattoivat jopa perustaa Twitter-tilin – vain osallistuakseen suosikkiohjelmansa keskusteluun.

Aiheena oli urheilua, asiasisältöjä, politiikkaa tai puhdasta viihdettä. TV:n myötävaikutuksesta Twitteriin liittyi viikottain uusia suomalaisia twiittaajia. Kiinnitimme huomiota niin sanottuihin ”munapäätileihin”, joiden perustajat eivät nähneet tarpeelliseksi lisätä omaa kuvaansa tilinsä tietoihin vaan jättivät Twitterin  kananmunaikonin profiilikuvakseen. He eivät välttämättä myöskään kirjoittaneet tarkempia tietoja profiiliinsa ja esiintyivät nimimerkkien takaa. Jotkin tilit saattoivat aktivoitua twiittaamaan vain kerran vuodessa suosikkiohjelman tuotantokauden ollessa käynnissä.

Välillä some-tiimimme ideoi ja toteutti myös monimuotoisempia kilpailuja tai viihteellisempiä äänestyksiä, joihin tv-katsojat osallistuivat twiittaamalla ohjelman virallista hashtagia tai jotain muuta valittua aihetunnusta käyttäen ja me seurasimme twiittien lukemia reaaliajassa.

Juontajat käynnistivät osallistuvat haasteet suoran lähetyksen alkaessa satojentuhansien tai jopa yli miljoonan silmäparin edessä, muistuttivat haasteesta tasaisesti suoran lähetyksen edetessä ja lähetyksen loppupuolella esitettiin tulokset.

2012 Big Brotherissa juhlittiin yhdessä katsojien kanssa, kun kauden alusta yhteenlaskettu 30 000 #bbsuomi-twiittin raja meni rikki kolmen kuukauden mittaisen tuotantokauden puolessavälissä.

Joskus porkkanaksi oli suuniteltu myös jotain muuta. 2014 Posse-ohjelmassa Duudsonit-Hirviniemi-Saariluoma -kombo ja muut juontajat lupasivat tehdä jotain hölmöä – kuten haastatella lähetyksen viimeinen vieras alasti – jos 1,5 tunnin lähetyksen aikana saadaan tietty määrä twiittejä kasaan. Raja oli asetettu 10 000 twiittiin.

Alle 1,5 tunnin aikaikkunassa yhteensä 5002 eri Twitter-tiliä twiittasi 21530 kertaa käyttäen twiiteissään ohjelman virallista hastagia #mtvposse.

Vuoden 2015 eduskuntavaalien alla kysyimme suorissa vaalilähetyksissä, kuka vieraistamme puhututti Twitterissä tai pärjäsi tv-tentissä parhaiten. Osallistumiskehoitukset esitettiin suorassa lähetyksessä MTV:n silloisen politiikan toimittajan Eeva Lehtimäen toimesta ja samaan aikaan nosto tehtiin myös Twitterissä @MTVUutiset-tilillä. TV-lähetyksn liittyvää keskustelua käytiin #Vaalit2015-hashtagilla.

Monet vastaavien aktivointien kautta saadut twiitit eivät olleet päätähuimaavia neronleimauksia sisällöllisesti, mutta osallistuminen muiden tv-katsojien kanssa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi taisi olla näissä tapauksissa se suuri juttu.

Katsojat kirjoittivat ja julkaisivat eniten asiapitoista twiittejä ajankohtaisohjelmien, vaalilähetysten tai vaikkapa suorien SuomiAreena-lähetysten yhteydessä.

Ajankohtaisohjelmien teemana oli esimerkiksi yhteiskunnalliset tai ajankohtaiset asiat viihdeohjelmien kevyemmän hassuttelun tai Possen ’kainalopierujen’ sijaan. Tokikin poliittinen keskustelu generoi jossain määrin myös näitä.

Viihdeohjelmat aikaansaivat mielipiteiden, substanssilla varustettujen kommenttien, ’kannustushuutojen’ ja rakentavan palautteen ohella myös paljon yleistä ölinää – aivan kuten missä tahansa suomalaisessa kotikatsomossa perjantai- tai lauantai-iltaisin.

Suorien lähetysten yhteydessä pyrimme aina nostamaan ohjelman ruutugrafiikoihin parahaita mahdollisia twiittejä joiden toivoimme rikastuttavan myös niiden katsojien katsojakokemusta, jotka eivät olleet sosiaalisen median palveluissa aktiivisia. Välillä tämä työ oli todalla haastavaa sekuntipeliä, jos haluttiin löytää timantteja kohinan keskeltä, jotka liittyivä juuri sillä hetkellöä käsiteltävään ohjelmaosioon tai aiheeseen. Välillä ruutuun päätyi vahinkolaukauksena myös sitä ’höttöä’ tai ’ölinää’.

Jokaisella ohjelmalla oli oma yleisönsä ja jokaisella yleisöllä oma äänensävynsä.

Vain mielikuvituksemme ja oli rajana, kun suunnittelimme vuorovaikutuselementtejä eri ohjelmasisältöjen suoriin lähetyksiin. Toisaalta some ja vuorovaikutus oli myös järkevää pitää tv-ohjelmissa vain sivuosassa, sillä varsinainen sisältö oli luonnollisesti prioriteetti nro 1.

Sosiaalisen television konsepti oli monellakin tapaa upea yhdistelmä useita eri toimenpiteitä, joilla yksisuuntainen viestin – perinteinen lineaarinen televisio – rikastettiin kolmannen osapuolen palveluita hyödyntämällä vuorovaikutteiseksi katsomiskokemukseksi.

Ohjelmien ja tuotantokausien kertyessä sosiaalisen television kokonaisuus oli hyvin työläs.

theMartti-putous-10.pngJo 2013 Putouksen kohdalla sosiaalisen television toteutusten mahdollistamiseksi MTV:n prime time -sisältöihin istutettiin myös kaupallisia kuvioita some-tekemisen yhteyteen. Näissä kaupallisissa some-toteutuksissa usean muuttujan ja kontekstin nivominen luontevaksi paketiksi ilman päälleliimaamisen makua on äärimmäisen haastavaa. Näen tämän sisällöntuotannon näkökulmasta edelleenkin extremelajiksi, joka vie myös paljon aikaa, jota tiimillämme ei ollut.

Lopulliset luovat toteutukset olivat monen osapuolen toiveiden mukaisia kompromisseja, joiden ideat, visuaaliset toteutukset ja lopputulos tulivat usein saman henkilön kynästä, joka ideoi ja rakensi ohjelman ympärille sen some-leirinuotion. Näitä paketteja on kaupallisen television äärellä menestyksekkäästitässä maassa hoitanut muiden töidensä ohella vain pari hassua ihmistä. Vielä vuonna 2017 Putous tarjosi tutkitusti ’elämyksiä somelaisille’.

Sosiaalinen media valvoo 24/7

Kunpa vain joku olisi joskus ymmärtänyt, miten paljon töitä kourallinen MTV:n some-tiimin jäseniä teki MTV omien ohjelmien eteen syksyisin ja keväisin tuotantokausien ollessa käynnissä – täydellä sydämellä ja rakkaudesta lajiin.

theMartti-sosiaalinen-televisio-palkinto.pngJa töitähän riitti. Arkisin klo 9-17 suunniteltiin, palaveerattiin, raportoitiin, kehitettiin asioita eteenpäin samalla kun sisällöntuotantoa ja dialogia ylläpidettiin useiden eri ohjelmanimikkeden profiileilla. Tämän päälle iltaisin ja viikoloppuisin oli lähetykset. Lähetysillat olivat julkaisutekstejä salamannopeasti kirjoittavalle ja dialogia ylläpitävälle tuottajalle kuin 100 metrin juoksu maratonin mittaisena ja aivonystyrät olivat kovilla.

Samalta työpäivät tuntuivat myös arkisin: Sosiaalisen median palveluiden yleistyessä ja suosion kasvaessa myös toiveet ja odotukset some-tekijöiden toteutusten suhteen kasvoivat ja käytettävissä oleva työaika muuttui entistäkin rajallisemmaksi.

Välillä työ kantoi myös tunnustuspalkintoja, joita koko MTV juhli ja kiitostakin saimme. Niistä suurin kiitos kuuluu ennen kaikkea sosiaalisessa mediassa aktiivisille tv-katsojille.

theMartti-vuoden-someyritys-2014.png

Firman some-himmeli kasvoi valtavaksi

Nautin suuresti työstäni ja puhuin siitä paljon myös tilaisuuksissa ja verkossa. Näin minut ja meidän työmme taidettiin huomata myös muualla.

Lähtiessäni MTV:ltä viestintätoimisto Ellun Kanojen suomien haasteiden pariin 30.11.2015, MTV:n paletissa oli noin 170 kpl some-tiliä kuudessa eri some-palvelussa. Oli yritysbrändi (MTV), kanavabrändit (MTV3, Sub, AVA), uutisten genrebrändit (Uutiset, Sport, Viihde, Lifestyle) sekä ne kymmenet tv-ohjelmabrändit (melkoinen lista nimikkeitä). Kaikilla oli omat viralliset sivunsa eri palveluissa.

Sosiaalisessa mediassa MTV:n brändiprofiilien yhteenlaskettu seuraajien määrä oli bruttona kirkkaasti yli miljoona suomalaista käyttäjää – yksistään Facebookissa.

Sosiaalisen median strategiset osaajat ymmärtävät mitä tuon kokoinen ryhmä ihmisiä parhaimmillaan tarkoittaa sitoutumisten, tavoittavuuden tai vaikkapa trafiikin suhteen. Puhumattakaan liiketoiminnan tavoitteiden saavuttamisesta.

Semmoinen määrä ihmisiä kirjoittaa TV-lähetysten aikana ja myöskin lähetysten ulkopuolella lukuisia kommentteja ja näihinkin on reagoitava kiittämällä tai kommentoimalla bränditilillä takaisin. MTV:n asiakaspalvelu vastasi ainoastaan kanavabrändien tileillä ja some-tuottajan harteilla oli aina yksittäisen ohjelmabrändien asiakaspalvelu ja nyt puhutaan niistä tileistä, joilla oli myös eniten seuraajia ja sitä myötä myös vuorovaikutusta.

Tosin, suurin osa 170 profiilista oli passiivisessa tilassa, sillä esimerkiksi tv-ohjelmat tai niiden vanavedessä kulkevat fiktiiviset Putous-hahmot omine Facebook-sivuineen saattoivat olla tauolla.

Takaisin feikkitilien äärelle

Televisioyleisön joukkoon mahtuu aina niitä, jotka tekevät mitä tahansa päästäkseen omalla viestillään suoriin lähetyksiin – meno ei ole muuttunut oikeastaan TV-chatin ajoista. Joukossa on varmasti miehiä naisia, lapsia ja aikuisia – kaikenlaisia ihmisiä eri taustoilla ja motiiveilla varustettuna.

Oman viestin näkemistä satojentuhansien silmäparien edessä tai jopa miljoonayleisön keräävän ohjelman äärellä kiehtoo suunnattomasti monia tv-katsojia. Oman viestin esiintyminen lähetyksessä ja huomion saaminen tätä kautta on jo itsessään eräänlainen ’palkinto’, joka voidaan rinnastaa ajatukseen, jossa olisi itse esiintynyt televisio-lähetyksessä. Tilanteesta otetaan mielellään kuvakaappauksia tai valokuvia, joita voi jakaa, yllätys yllätys, sosiaalisessa mediassa.

Ajoittain olin itse vastaamassa vastaaviin syytöksiin twiittien tai feikkitilien masinoimisesta MTV:n toimesta. Aihetta joutui kommentoimaan sosiaalisen median palveluiden yleistyttyä ja erityisesti suosittujen ohjelmien kohdalla.

Usein syytöksiä esittää satunnainen twiittaaja tai Facebook-kommentoija olettamuksiin perustuen ja koska internetissä vertainen ihminen riittää auktoriteetiksi (tutustukaa vaikka Edelman Trust Barometer -tutkimukseen), joku toinen satunnainen twiittaaja saattaa yhtä kevyin perustein pukea foliohatun päähänsä. Salaliittoteorian siemenet on kylvetty. Ihmisten medialukutaito ja lähdekritiikki ovat sosiaalisessa mediassa jatkuvasti koetuksella.

Kun riittävän moni some-keskustelija puhuu aiheesta tai pelkästään epäilyksestä, herää myös toimittajien huomio, jotka itsekin päivystävät Twitterissä poimimassa tietoa ja juttuaihioita. Kun jokin mediatalo julkaisee artikkelin, klikkiotsikot kirkuvat.

Usein syytöksiä ovat esittäneet anonyymit tilit, joiden ulosannin voisi rinnastaa trollailuun profiilien nimiä myöten. Kuka niitä muuten masinoi? 😊

Tässä yksi helmi, keskustelu tammikuulta 2018 Twitter-käyttäjä @erityismulkku kanssa, joka kantaa myös nimeä ”Ruikku-Jussi”.

Screen Shot 2018-03-17 at 12.22.50

Joka kerta nämä MTV:n väitetyt Twitter-masinoinnit some-keskusteluiden aiheena huvittavat minua suuresti ja mietin hiljaa mielessäni, miten paljon työtä riitti pelkästään MTV:n 170 oman some-tilin ylläpitämisessä, sisällöntuotannossa ja vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.

Töitä oli edelleenkin muutamalle ihmiselle enemmän kuin mitä työtunnit päivässä tai tunnit vuorokaudessa antoivat periksi.

Vaikka asia ei ole minua varsinaisesti koskettanutkaan enää moneen vuoteen vuoteen, olen käynyt näitä keskusteluja useasti kommentoimassa myös sen jälkeen, kun olen jo työskennellyt toisaalla – Sosiaalista televisiota rakennettiin suurella sydämellä, katsojien ehdoilla ja katsojia varten.

Mies voi lähteä televisiosta, mutta sosiaalinen televisio ei koskaan lähde miehestä.

Kirjoittaja on entinen MTV:n sosiaalisen TV:n tuottaja ja Lead Social Strategist, joka on erikoistunut vuorovaikutuksen sekä sisältöjen maailmaan ja vaikuttaa nykyään markkinoinnin ja viestinnän tehtävissä finanssialalla. Martti Lindholm kirjoittaa blogissaan ilmiöistä, mittaamisesta, sosiaalisen median palveluista, sekä muistelee niiden integroimisesta osaksi televisiosisältöjä. Se oli nimittäin mukavaa aikaa.

TWITTER @theMartti || LINKEDIN theMartti || INSTAGRAM @theMartti
WEB themartti.com

EDIT 17.2.2018: Korjattu pari typoa ja täsmennetty muutamaa kohtaa.
18-19.2.2108: Lisätty esimerkkejä Twitter-kilpailuista, äänestyksistä, eri ohjelmakategorioista sekä terävöitetty lopetuskappaletta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s