Parantuminen käynnistyy ongelman myöntämisestä: #someloma

Luin ihmisten ajatuksia aiheesta ”some-loma” ja tunsin tarvetta purkaa ajatuksieni virran johonkin, koska asia jakaa selkeästi mielipiteet. Tekstini rönsyilee, mutta niin sen on tänään tarkoituskin.

Voisimmeko heti alkuun yhdessä todeta, että on tärkeää nauttia myös lomailusta – kukin omalla tyylillämme. Anna aikaa ja jakamaton huomiosi perheellesi, ihmisille, ystäville, kavereille ja tutuille, koska he ovat sen arvoisia. Ole aidosti läsnä ja tee jokaisesta hetkestä merkityksellinen lähiympäristöllesi. Nauti elämästä.

Haluan nyt kertoa, miksi joskus päädyin kokeilemaan totaalista irtiottoa, ns. ”some-lomaa”, joka omalla kohdallani tarkoitti paremminkin lomaa älylaitteen ’neuroottisesta’ hipelöinnistä. Aluksi on kuitenkin kerrattava päätöksieni taustat, jonka jälkeen saatat ymmärtää minua entistäkin paremmin.

Ole aidosti läsnä ja tee jokaisesta hetkestä merkityksellinen lähiympäristöllesi. Nauti elämästä.

TodellinenYstävyys_002

Vielä pari vuotta sitten hallussani oli kymmenittäin työhön liittyviä some-tilejä – tarkalleen ottaen noin 170 kpl, kuudessa eri some-palvelussa.

Oli yritysbrändi, kanavabrändit, uutisten genrebrändit sekä ne kymmenet tv-ohjelmabrändit. Firman some-himmeli oli kasvanut valtavaksi. Tosin suurin osa profiileista oli passiivisessa tilassa, sillä esimerkiksi tv-ohjelmat tai niiden vanavedessä kulkevat fiktiiviset hahmot tileineen saattoivat olla tauolla.

Joukkoon mahtui myös ne tilit, joiden sisällöntuotanto ja julkaisufrekvenssi oli optimoitu niin tiheäksi, kuin se oli vain mahdollista esimerkiksi Facebookin algoritmeja hivellen. Ne tuuttasivat tavaraa pihalle vuorokauden ympäri joko ihmisten älykkyyden tai bottien tehokkuuden voimin. Ja kun puhutaan tämän kaikkeuden orgaanisesta tavoittavuudesta, se oli suorastaan taidetta: Oikealla ajoituksella ja tunteisiin vetoavan nostotekstin avulla laatusisällöillä (video/kuva/teksti+linkki) oli parhaimmillaan mahdollista tavoittaa suurin osa suomalaisista Facebookin käyttäjistä. Ja koska emme tyytyneet yksisuuntaiseen viestintään, yhteisöjen kanssa käytiin aktiivisesti dialogia, koska siitähän sosiaalisessa mediassa on myös kyse.

Tässä kohtaa nostettakoon esille myös se fakta, että firman brändiprofiilien seuraajamäärä oli bruttona kirkkaasti yli miljoonana suomalaista käyttäjää – jo yksistään Facebookissa. Tässä kohtaa toivon sinun pysähtyvän hetkeksi miettimään, kuinka paljon kommentteja, inbox-viestejä ja edellä mainittujen ilmoituksia tämä massa voi parhaimmillaan saada aikaan?

Vasta jälkeenpäin olen todella ymmärtänyt, miten hienolta tuntui istua tämän kaikkeuden päällä ja tehdä sen avulla aidosti merkityksellisiä asioita – yksittäiset ihmiset huomioiden – elämyksiä varten.

Tässä kohtaa nostettakoon esille myös se fakta, että firman brändiprofiilien seuraajamäärä oli bruttona kirkkaasti yli miljoonana suomalaista käyttäjää.

Myös analytiikka osoitti tämän ”helvetinkoneen” voiman ja tämä näkyi trafiikin merkittävänä kasvuna kaupallisen median verkkosivuille tai videokäynnistyksinä sen omassa videopalvelussa. Tämä oli brändimielikuvan rakentamisen ohella juurikin sitä strategisesti tärkeää ja tavoitteellista työtä, josta myös somen ROI osittain koostui ja kostui.

Myös mainostaja-asiakas kiitteli ja hyvä niin, sillä se maksoi minun ja monen muun palkat ja mahdollisti näin elämyksien tuottamisen ihmiselle.

Ymmärsin jo varhain, miten työn ja vapaa-ajan raja oli hämärtymässä ja ajattelin tämän olevan vallankumouksellisen upeaa.

Asennettuani työsähköpostin ensimmäiseen todelliseen älypuhelimeeni, koin suurta vapauden tunnetta, sillä en ollut enää sidottu yksittäiseen toimistoon tai työpisteeseen. Sovellusikonien loputon suo täytti kämmeneni. Niitä oli asennettuna sadoittain, koska tutkimusmatkailija on äärimmäisen utelias.

Seurasin luonnollisesti henkilökohtaisella tililläni jokaista työhöni liittyvää some-profiilia kaikissa mahdollisissa palveluissa, koska se oli mahdollista. Pysyin tarvittaessa äärimmäisen monipuolisesti kartalla kaikesta ulos lähtevästä tavarasta 365 päivää vuodessa 24/7. Olin äärimmäisen innostunut työstäni ja koin, että älylaitteeni kautta pystyin myös vaikuttamaan maailmaan ajasta ja paikasta riippumatta.

Olin äärimmäisen innostunut työstäni ja koin, että älylaitteeni kautta pystyin myös vaikuttamaan maailmaan ajasta ja paikasta riippumatta.

Työtilien loputon sisältövirta täytti jokaisessa palvelussa uutisvirtani myös niinä aikoina kun en ollut töissä.

Työt ja työhön liittyvät asiat muistuttivat olemassaolostaan joka käänteessä. Tämä tapahtui oikeastaan joka kerta, kun avasi radion, kuljin televisio-laitteen ohi, surffasin satunnaiselle nettisivulle – kiitos mainosbannerien – tai avasin minkä tahansa sosiaalisen median palvelun missä tahansa laitteessa.

Kolikon kääntöpuoli nousi esiin niinä hetkinä, kun olisi toivonut tai tarvinnut edes hetken hengähdystauon työhön liittyvistä asioista, sähköpostista tai eri sovellusten ilmoituksista. Pikaviestimet kilkuttivat, vilkkuivat ja välkkyivät niinä hetkinä, jolloin et reagoinut työsähköpostiisi – esimerkiksi minuuttien vasteajalla.

Tarkoitan myös niitä hetkiä, jolloin olisi mukava keskittyä olennaiseen ilman ylimääräisiä keskeytyksiä tai ilman houkutusta täyttää jokainen tyhjä mikrohetki loputonta uutisvirtaa selaten, tykkäyksiä tai kommentteja viljellen. Vuorovaikuttaminen on mukavaa puuhaa, mutta älypuhelimien hipelöinti aiheuttaa salakavalasti myös riippuvuutta.

Mielenkiinnosta lajia kohtaan, käynnistin kesällä 2015 loman turhasta älylaitteen hipelöinnistä ja sosiaalisesta mediasta. Nautin 36 päivän ajan lähinnä ympäristöstäni sekä keskusteluista ihmisten kanssa kasvotusten. Poistin ja piilotin puhelimestani sovelluksia ja pidin laitetta muutenkin offline-tilassa. Matkustelin ympäri Suomea ja avasin keskusteluita myös tuntemattomien vastaantulijoiden kanssa, ihan siis oikeassa maailmassa, kasvotusten – Jonnet ei muista, mitä se tarkoittaa. Suosittelen kokeilemaan. Saatatte yllättyä iloisesti. Näin kävi myös minulle.

Palattuani lomalta töihin en ensimmäisenä avannut some-palveluita vaan keskityin yhteen asiaan kerrallaan, koska minulla ei ollut enää mihinkään kiire. Levännyt pääni pulppusi uusia ideoita ja elämä tuntui hymyilevän muutenkin. Mikään ei oikeastaan ahdistanut tai stressannut.

Myöskin luovuus kukkii tyhjässä tilassa. Uusien oivallusten ja ajatusten virta käynnistyy minun tehdessä ei-mitään ei-missään. Koen ainakin itse tarvitsevani näitä tilanteita säännöllisesti. Se on minun matkani ihmisenä olemiseen omassa ympäristössäni.

Levännyt pääni pulppusi uusia ideoita ja elämä tuntui hymyilevän muutenkin. Mikään ei oikeastaan ahdistanut tai stressannut.

Olemmeko riippuvaisia laitteistamme?

Mahdollisesti. Minä ainakin olen ja uskallan myös myöntää sen. Toisaalta janoan myös informaatiota ja olen riippuvainen vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa, koska olenhan minäkin vain ihminen. Mutta mikä olisi se kultainen keskitie, toisin sanoen missä menee kohtuukäytön rajat?

Nukumme älylaitteidemme kanssa ja aamun ensimmäisenä tekona katsomme some-palveluiden ilmoitukset. Teemme samoin juuri ennen nukkumaanmenoa. Kuljemme huoneesta toiseen älylaite kämmeneen liimattuna emmekä malta luopua mahdollisuudesta vempaimen hipelöintiin EDES paskalla käydessämme, jota muuten pidämme melko yksityisenä ja pyhänä hetkenä. Käyttäytymisemme vaikuttaa ristiriitaiselta vaaliessamme yksityisyyttä ja tehden siitä kuitenkin julkista.

Tutkimuksen mukaan lähes puolet älypuhelimen käyttäjistä sanoo, ettei voisi elää ilman laitettaan, ja sen kyllä huomaa. Katso ympärillesi ja tarkastele oman itsesi lisäksi myös muita ihmisiä.

Kun sinulla on muutama minuutti aikaa, kuuntele myös Simon Sinekin ajatukset aiheesta ja pohdiskele, miten dopamiinipiikit saattavat vaikuttaa aivoissasi pitkällä juoksulla.

Voit halutessasi ottaa kontrollin omasta ajankäytöstäsi takaisin itsellesi.

Alkuun se tarkoittaa myös sitä, että tunnistat mahdolliset pullonkaulat ja tunnustat itsellesi mahdollisen ongelman. Sanovat, että paraneminen käynnistyy siitä.

Suosittelen lämmöllä seuraavia konkreettisia tekoja, jotka olen myös itse hyväksi havainnut informaatioähkyn keskellä:

  1. Aseta älylaitteesi sovellusten kaikki ilmoitukset pois päältä.
  2. Aseta laite äänettömään tilaan ja puhelut värinähälytykselle.
  3. Avaa ja käytä sovelluksia, kun sinulle parhaiten sopii.
  4. Vältä älylaitteen turhaa hipelöintiä.
  5. Pidä laite taskussa. (tunnet värinähälytyksen puhelun saapuessa)
  6. Keskity yhteen asiaan/työtehtävään kerrallaan.

Ennen kuin siirryt katsomaan vaikuttavaa, Steve Cuttsin Mobylle toteuttamaa animaatiota/musiikkivideota, päätän kirjoitukseni näin loman kynnyksellä seuraaviin sanoihin: Hyvää yötä, huomenta ja muista nukkua. 🙂

 

Kirjoittaja on digitaalisen vuorovaikutuksen strategi sekä muutoksen tekijä, joka nauttii elämästään, joka pitää työn ohella sisällään myös muita tärkeitä asioita. Martti Lindholm kirjoittaa ilmiöistä, mittaamisesta, sosiaalisen median palveluista sekä niiden integroimisesta osaksi brändien tarinankerrontaa sekä sisältöjä.

Tekstin kansikuva: Suvi-Päivikki Jänkälä

TWITTER @theMartti || LINKEDIN theMartti || INSTAGRAM @theMartti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s