Terveisiä TV-kuplan ulkopuolelta: Brändisi datalla on nimi, tunteet ja elämä.

Tänään Yleisradion Teksti-TV:n juhliessa keski-ikäistymisen kynnystään mieleeni juolahti tositarina vuodelta 2012, joka liittyy silloisen työnantajani MTV:n Tekstikanavaan, TV-ohjelmien reaaliaikaisen vuorovaikutuksen silloiseen aallonharjaan sekä vankilaan, josta oheinen kortti lähetettiin. Koetan kirjoittaa rönsyilemättä.

Hyppää suoraan postikortin tarinaan tästä >> http://wp.me/p2QSos-7R

(teksti jatkuu kuvan alla)
bbvankila_2655
Postikortti kosketti erityisen vahvasti minua. Se siunasi jollain tapaa sen kaiken TV-viihteen ja asiaohjelmien merkityksellisyyden, jonka aina ajoittain saatoin kadottaa. Katsoin työssäni paljon sisältöä suorana tai nauhoitteena ja näimme lähimpien kollegojen kanssa paljon vaivaa miettiessämme vuorovaikutuksen sekä sosiaalisten alustojen suomia keinoja yhdistää olohuoneet ja ihmiset toisiinsa mahdollisimman luontevalla tavalla – juuri sillä ihmiselle tärkeällä hetkellä, samalla luoden merkityksellisen, jopa maagisen yhteenkuuluvuuden tunteen.
Kutsuimme yhteisöiksi samoista sisällöistä kiinnostuneita ihmisiä, jotka seurasivat ohjelman virallisia tilejä useissa eri kanavissa ja osallistuivat aktiivisesti. Pidimme resurssien puitteissa yhteisöstä mahdollisimman hyvää huolta, yksilöt huomioiden, kuunnellen ja tuottaen heille monikanavaisesti sisältöä reaaliajassa TV-ohjelman rinnalla sekä ohjelma-aikojen ulkopuolella. TV-ohjelmien aikana ja erityisesti suorien lähetysten yhteydessä digitaalinen torikokous kävi kuumimmillaan.
Sosiaalinen TV vaati aikaa, suunnitelmallisuutta, henkilöresursseja ja laadukasta sisältöä – tunneälyä unohtamatta. Yhteisön rakentaminen oli pitkäjänteistä työtä, jopa useita vuosia kestävä prosessi, joka eli joidenkin sisältöjen kohdalla tuotantokaudesta toiseen.
Jossain vaiheessa koko touhu televisiossa menetti mielessäni tietyn glamourin, mutta oheinen kortti ja muutama muukin koskettava kohtaaminen ihmisten, katsojien, kokijoiden kanssa muistutti ja muistuttaa minua edelleen siitä, kenelle sisältöjä todellisuudessa tehdään.
Sisältöjä tehdään ihmisille, aivan kaikenlaisille ihmisille – taustoista riippumatta.
Välillä tuli vastaan myös niitä hetkiä, kun työ vaati enemmän kuin se, mitä työajan puitteissa oli tehtävissä. Jokainen aloitettu keskustelu oli käytävä loppuun ja välillä se vaati lähes pekkasaurimaista otetta ja tyyneyttä. Välillä se oli pieniä ja isompiakin tekoja yksittäisen ihmisen hyväksi.
Ne veivät kokonaisuutta ajatellen minulta tai kollegoiltani vain vähän aikaa, mutta tarjosivat vastaanottajilleen elämääkin suurempia henkireikiä tai elämyksiä. Näiden tekojen avulla rakennettiin todellista luottamusta ja sidettä sen ihmisen, katsojan kanssa. Näistä tuli myös se paras fiilis oman työnsä merkityksellisyydestä ja samaan aikaan päässä soi juhlamokkamainoksen kappale vakuuttavalla selostuksellaan.

Tiedän varsin hyvin, että kotimaisilla broadcastereilla on harmillisen vähän oivaltavaa some-sisältöä tuottavia henkilöresursseja ja vielä vähemmän niitä todella taitavia TV-some-ammattilaisia, joiden työn jälkeä katson ihaillen ylöspäin.

Toivon hartaasti, ettei heidän tärkeää työtään tai töidensä tuloksia raiskata kaupallisuuden alttarilla ja ettei sanaa ”yhteisö” tai ylipäätään yhteisönhuoltoa käytettäsi väärällä tavalla esimerkiksi myynnin edistämiseen; automatisoidulla, päälleliimatulla, värittömällä, hajuttomalla ja mauttomalla sisällöllä ilman moderointia tai sosiaalisen median markkinoinnilla. Markkinointi ja mainonta voi olla myös älykästä ja oivaltavaa. Parhaimmillaan ja oikein toteutettuna ne muuttuvat palveluksi – myös sosiaalisen median alustoilla.

Välillä vaikuttaa siltä, että kaupallisen television puolella keskitytään yksittäisten ihmisten sijaan vain silmäparien tavoittamiseen. Miljoonakiiman keskellä helposti unohdetaan, että ilman ihmistä ei ole myöskään silmäpareja.

Empatia on uusi musta.

Olen itsekin julistanut useasti datan olevan uusi öljy, mutta sitä pitää osata myös jalostaa ja käyttää ihmisten hyväksi. Tiedättehän, että maailmaa pyörittävistä kovista arvoista huolimatta, empatia on uusi musta.

Taisin hieman rönsyillä.
Lue postikortin tarina täältä >> http://wp.me/p2QSos-7R

 

Kiitos ajastasi, jonka olet käyttänyt tämän blogin tutkimiseen.

Jos haluat lukea lisää konkreettisista taidoista ja osaamisesta, joita sosiaalinen media ja muut mystiset sanat kätekevät taakseen, lue ”Mikä ihme on #diginatiivi ja osaako se puhua somea?”

/Martti

Kirjoittaja on digitaalisen vuorovaikutuksen strategi sekä viestinnän tekijä. Martti Lindholm kirjoittaa TV-sisältöjen vuorovaikutuksesta 12 vuoden kokemuksella. Yleensä Lindholm kirjoittaa ilmiöistä, mittaamisesta, sosiaalisen median palveluista sekä niiden integroimisesta osaksi brändien tarinankerrontaa sekä sisältöjä. Piristääkseen itseään sekä ympäristöään allekirjoittanut pyörittelee myös dataa ja visualisoi sitä mielenkiintoisempaan ja havainnollisempaan muotoon.

TWITTER @theMartti || LINKEDIN theMartti || INSTAGRAM @theMartti

Yksi kommentti artikkeliin ”Terveisiä TV-kuplan ulkopuolelta: Brändisi datalla on nimi, tunteet ja elämä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s